tämä retki oli taas HIEMAN sellainen ja sen takii puolet kuvista sensuroin sopimattomiksi blogiin laitettaviksi ;D
Siis lauantaina kello 7 lähdettiin koululta ja bussissa istuttiin monta tuntia ja sitten vierailtiin Quéretaron pääkaupungissa Santiago de Quéretarossa ja sen tärkeimmissä rakennuksissa.
Tärkein kaikista taisi olla eräs teatteri, jossa 1917 allekitjoitettiin Constitución Política de los Estados Unidos Mexicanos de 1917, siis Perustuslait.
Tän ekan päivän opas oli aika huono ja puhu tosi voimakkaalla Quéretarolaisella aksentilla, jota minä puoli suomalaisena ja puoli Chilangolaisena en täydellisesti ymmärtäny. Ja totta puhuen ton ekan päivän kohteet ei ollu niin kauheen kiinnostavia :/
Hotelli oli todella hieno ja ruoka hyvää. Koko ilta vietettii uima-altaalla ja opetin tyyppejä uimaan kun täällä uimisen osaaminen ei niin kovin yleistä ole.
Seuraavana päivänä kaikki oli sitten ihan karmeassa kunnossa -.- mukaanlukie opettaja.
Käytiin kuoleman museossa, joka oli ehdottomasti vierailukohteista paras.
Opas siellä oli TODELLA hyvä ja selitti todella hyvin miten kuolema on nähty Meksikossa.
Inkkareiden ja ennen espanjalaisten tuloa kuolema oli jotain positiivista. Sitä ei pelätty, sen kanssa leikittiin ja sitä kunnioitettiin.
Esimerkiksi jos kuoli hukkumalla tai salamaniskusta meni Tlaloc jumalan paratiisiin (se oli veden jumala) . Koska kuinka monet kuolee salamaniskuun? Jos kuolit salamaniskuun asteekkien mukaan Tlaloc oli valinnut sinut ja halusis juuri sinut paratiisiinsa.
Myös sotilaille ja ensimmäiseseen synnytykseen kuolleille naisille oli oma paikkansa.
Ihanin näistä paikoista kuitenkin oli se, jonne kaikki maissia ei maistaneet vauvat menivät. Eli sellaiset vauvat, jotka olivat juoneet vain äidin maitoa ja kuolivat. He menivät "Tissimetsään" joka oli täynnä puita, joissa lehtien sijaan oli tissejä. Siellä vauvat tyytyväisenä elelivät. Eli asteekkien ja muiden alkuperäis kansojen uskonnoissa kuolema oli aina positiivinen, sen jälkeen päätyi aina hyvään paikkaan, ei ollut kadotusta tai ikuisia liekkejä.
Tottakai espanjalaisten tullessa kaikki muuttui. Meksikolaisia alettiin käännyttämään uskoon ja saapui käsitys synnistä ja helvetistä.
Opas oli todella uskonvastainen ja minä ateistina pidin museosta ja oppaan tarinoista toooodella paljon.
KUVIA : Kuoleman museo
pikku kylä, jossa myös vierailtiin ja kiva vuori sen vieressä.
Minä ja monta kertaa blogissani mainittu luokan nero ;)
Salgo con un mono -.- seurustelen apinan kanssa.
Elikkä Meksiko kuittaa <3
Besos,
Kaisa
