Matka ja ekat päivät

Elikkä nyt olen päässyt perille Coyoacániin ja eka yö perheessä on takana. Aamulla heräsin kukon kieuntaan ja liikenteen ääniin. Jotenkin ihmettelin, että mitä se kukko tekee keskellä suurta Mexico Cityä..
Matka tänne oli suth pitkä: ensiksi parin tunnin lento Helsingistä Pariisiin, jossa piti vaihtaa konetta. Se Charles de Gaullen lentokenttä Pariisissa on JÄTTIMÄINEN, mutta hyvin kuusi suomalaistyttöä koneen vaihdosta selvisi =)
Jälkimmäisen lennon kestosta ei mulla vieläkään ole tietoa. Kai se jotain pari tuntia yli 10 tuntia kesti(olipas selvästi ilmaistu). Kapteeni kuulutti turbulenssista tasan 10 kertaa. Perillä oli Meksikon AFS vastassa ja vei meidät hotelliin.
Mulla oli sinä iltana vähän vaikeuksia, koska ne eivät olleet varanneet mulle huonetta.. Ja sitten kun se löytyi ja olin jo puoli unessa tultiin ovelle koputtaa, että pitää vaihtaa huonetta. Siinä vaiheessa olin pikkasen kärttynen! Päädyin sitte punkkaamaan samassa huoneessa saksalaisen ja italialaisen tytön kanssa. Koko hotelli oli siis täynnä Meksikoon AFS:n kautta tulleita vaihtareita. Yllätyksekseni vaan kaksi meistä jää Mexico Cityyn: minä ja joku saksalainen poika.
Aamulla sitten kaikki alkoivat pikkuhiljaa lähteä perheisiisnsä, jotkut bussilla jotkut jatkolennoilla. Mua tuli perhe hakemaan host äidin ja kolmen siskon voimin :) Siitä sitten yhdessä ajettiin kaaosmaisisessa liikenteessä kohti kotia. Täällä ei tosiaan kauheesti noita liikennesääntöja taida olla...
Talo missä asun on ihana, erityisesti tykkään sisäpihasta. Ensimmäisenä iltana tapahtui paljon! Täällä oli jonkinlaiset pethe juhlat tuloni kunniaksi ja minut esiteltiin sedille ja tädeille. Lisäksi vanhimman host siskon bestis tuli käymään ja kävimme kolmestaa kahvilla ja jutskasimme. Alan kuulemma kulkemaan kouluun metrolla tuon vanhemman host siskon "Samin" kanssa. Kun sanoin, että kotona menen kouluun pyörällä Samin bestis oli ymmällään ja sanoi que padre! = (miten siistiä!) Siinä jotenkin tajusin miten erillaista täällä oikein on!

 Kaikki ovat olleet tosi kivoja!! Täällä on vieraana myös amerikkalainen nainen Californiasta, hän on jonkinlainen perhe tuttu ja on täällä torstaihin asti. Hän oli erityisen kiinnostunut Suomesta ja etenkin sen koulu systeemistä ja arvosteli kotimaansa koulua. Lisäksi hän ihmetteli sitä kuinka hyvä enkku mulla oli :D ja sanoi, että olisi luullut britiksti. En tiennyt, että nykyään omaan brittimäisen ja erittäin sivistyneen aksentin (niinkuin tuo jenkki asian ilmaisi). Myös ifolorin kuvakirjaa, jonka tein kavereiden kanssa Suomesta on ihailtu kovasti ja monet sanoivat haluavansa vierailla joskus Suomessa.
Äidille pisteet sillä tuo jenkki kehui kovasti sen ottaimia kuvia ja kysyi onko äitini taiteilija! ;D (Mun pitää aina sanoa äidille mistä nappulasta se kamera ottaa kuvan)
Vähän olen jo espanjaakin päässyt puhumaan, vaikka koko perhe puhuukin yllättävän hyvin enkkua. Huomenna jo siis saatan mennä kouluun. Saan kuulemma levätä pari päivää , jos haluan. En itse halua, mutta olen edelleen aika väsynyt ja mulla on ehkä vähän "hönttiolo" Täälläkin syödään varsin usen.. Host äiti on käynyt kokkikoulun ja sen ruuat on ihania! Vähän tuun lihomaan täällä....

Besos <3
Kaisa